tiistai 2. tammikuuta 2018

Joulukuun lempparit

Tänään vuorossa olisi vuoden 2017 viimeisten ja samalla luultavasti koko blogihistorian viimeisten lempparien esittely.


Lemppariponi: Fireboy

Joulukuussa mä pääsin menemään Fireboylla taas tavallista enemmän ja koska ratsastukset ponilla olivat oikein onnistuneita, päätin mä valita ponin myös joulukuun lemppariksi. Oikeastaan Fireboy on yksi ihan mun ehdottomista lemppareistani Tapiolassa ja opettajat taitavat tietää sen myös, sillä mä sain mä mennä ponilla tänä vuonna jouluaattoaamun katrillissakin. Katrillissa Fireboy oli välillä vähän liiankin innokas, mutta toisaalta Tulipoika ei olisi nimensä veroinen ellei se pääsisi välillä laukkaamaan kuin tuli hännän alla!


Lempparihevonen: Repe

Joulukuun lempparihevoseksi mä halusin valita Repen, sillä mä pääsin menemään sillä joulukuussa kaksi kertaa, mikä on paljon verrattuna siihen, kuinka vähän mä olin ollut sen kanssa tekemisissä aiemmin. Repe ei ole mulle ihan helppo hevonen, sillä se on istunnalle todella herkkä ja vaatii ratsastajaltaan kevyttä kättä. Haastavuudessaan Repe on kuitenkin mulle todella opettavainen, ja toisaalta Repe on aivan ihana ratsastettava silloin, kun yhteistyö sujuu. Siksi Repe onkin hyvä valinta kuukauden suosikiksi.

Lempparivaruste: Spooksin takki


Spooksin toppatakin mä olen valinnut lempparikseni varmasti aiemminkin, mutta talvella ihanan paksu ja lämmin takki vain on ihan korvaamaton! Spooksin takissa mahtavaa on lämpöisyyden ja kivan ulkonäön lisäksi se, kuinka hyvin se soveltuu ratsastukseen. Takki on tarpeeksi lyhyt ja myös huputtomuus on mun mielestä hyvä juttu ratsastusta ajatellen. Hupun sijaan takissa on ihanan paksu ja korkea kaulus, joka lämmittää niin kaulaa kuin jopa korviakin kaikkein kylmimmillä pakkasilla. Yllä oleva kuva on otettu vuosi sitten, mutta myös viime viikkoina takki on ollut ahkerassa käytössä nimenomaan Petterillä ulkona ratsastaessa.


Lempparitapahtuma: Itsenäisyyspäivän joulumyyjäiset

Mun joulukuuhun mahtuu joka vuosi paljon perinteitä, joista yksi on Tapiolan ratsastuskoulun joulumyyjäiset itsenäisyyspäivänä. Pienempänä mä kävin myyjäisissä aina vanhempieni kanssa ostoksilla, mutta nyt hieman vanhempana olen ollut myyjäisissä itse töissä. Viimeisimpien vuosien aikana mun ja Mariannan vakkaritehtäväksi on muodostunut arpajaiset ja tänäkin vuonna me myytiin arpoja hyvällä tahdilla. Kaiken kaikkiaan myyjäisissä on aina ihanan iloinen ja jouluinen tunnelma, mikä sopii itsenäisyyspäivään hyvin. Tänä vuonna mä kuvasin itsenäisyyspäivästä myös päivä kuvina -postauksen.

Lemppariblogi: Kaktu & Futura


Kaktun ja Futuran blogi on yksi niistä blogeista, joita mä aloin ihan ensimmäisenä lukemaan blogeista kiinnostuttuani. Mä olen aina tykännyt Kaktun tavasta kirjoittaa ja useamman vuoden ajan on ollut mielenkiintoista seurata saman ratsukon kuulumisia. Vuosien kuluessa blogin sisältö onkin muuttunut paljon Futuran kunnon muuttuessa. Nyt joulukuussa me lukijat ollaan kuitenkin jouduttu lukemaan vain suru-uutisia, sillä Futuran jalat ovat menneet niin huonoon kuntoon, että Kaktu on päättänyt päästää rakkaan hevosensa ikuisesti kivuista eroon. Vaikka Futuran lopettaminen on tietysti vain ja ainoastaan älyttömän surullinen juttu, on mun mielestä kuitenkin ollut hienoa saada lukea myös Kaktun ja Futuran tarinan viimeisistä hetkistä. Kaktu on taitava kirjoittaja ja hän on osannut pukea vaikeitakin asioita hienosti sanoiksi.

Lempparipostaus: Vuosi 2017

Joulukuussa mä julkaisin paljon tavallisista ratsastuspostauksista poikkeavia postauksia, mutta ehdottomasti eniten työtä vaati koostepostaus kuluneesta vuodesta. Muutaman viime vuoden tapaan kuvia ja tekstiä vuoden kohokohdista syntyikin niin paljon, että mä jouduin jakamaan erikoispostauksen kahteen osaan. Mutta vaikka koostepostaukset ovat työläitä toteuttaa, on niiden tekeminen myös antoisaa, kun pääsee muistelemaan kuluneen vuoden tapahtumia. Mä tykkään itse lukea myös muiden blogeista erilaisia vuoden kohokohdat esitteleviä postauksia näin vuoden vaihteessa, minkä takia halusinkin valita oman vastaavani kuukauden lempparipostaukseksi. Vuosi 2017 -postauksen ensimmäinen osa löytyy täältä ja toinen täältä.

maanantai 1. tammikuuta 2018

Erikoispostaus: Vuosi 2017, osa 2

Hyvää uutta vuotta kaikille! Tämän päivän postaus on tietysti jatko-osa eilen julkaistulle erikoispostaukselle.


Heinäkuu

Mun osaltani heinäkuu alkoi paremmin kuin hyvin, sillä kuun ensimmäisenä päivänä mä olin Petterin kanssa Jokeran estekisoissa. Me hypättiin kaksi luokkaa, joista jälkimmäinen eli 70 cm oli mun ensimmäinen uudistuneella 1-tasolla kisattu luokka ja sen takia olikin aivan huippua, että minä ja Petteri sijoituttiin toisiksi. Heinäkuun alussa mä ratsastin muutenkin Petterillä paljon ja sain esimerkiksi pitkästä aikaa ratsastuskuvia ihan tavalliselta tuuppailukerralta.

Heinäkuun puolivälissä mä vietin pari viikkoa mökillä, jossa kävin tietysti myös ratsastamassa. Tunnit mökin lähellä olevalla Nygårdin tallilla sujuivat hyvin ja kolmen kerran aikana mä ehdin löytää tallista lempparini - pirteän Tanna-nimisen ponitamman. Mökiltä kotiin palattuani mä ratsastin Petterillä taas normaalisti ja pääsin kerran myös estetunnille.


Elokuu

Elokuussa mulla olikin tavallista enemmän ratsastuksia, sillä heti kuun ensimmäisellä viikolla mä taisin ratsastaa noin kymmenen kertaa, kun Tapiolassa järjestettiin vuokrausviikko. Mulla oli itsellä viikon ajan Fireboy vuokralla, mutta viikonloppuna mä pääsin ratsastamaan myös Pandalla. Fireboyn kanssa kevyet ratsastukset sujuivat joka päivä todella hyvin, mutta Pandan kanssa haasteita riitti vähän liikaakin. Vuokrausviikon jälkeen syyskausi alkoi Tapiolassa normaalisti ja kauden ensimmäisen tunnin mä menin itselleni melko vieraalla Judeniczilla.

Myös koulu alkoi tietysti elokuussa, mutta se ei toisaalta tuntunut yhtä ikävältä kuin aina aikaisempina vuosina, sillä mä olin tehnyt koulujuttuja ja lukenut kirjoituksiin niin paljon jo kesälomallakin. Koulun kanssa samoihin aikoihin Tapiolassa alkoi ahkera treenaaminen estekisareissua varten, sillä meidän kisaporukan oli tarkoitus lähteä Laaksolle kisoihin syyskuussa. Mulle kisoihin valmistautuminen tarkoitti tietysti useita estetunteja Pandalla ja alkusyksyyn mahtuikin monta vaihtelevasti sujunutta hyppykertaa.

Elokuussa mä kävin tietenkin myös Petterillä normaalisti. Tuuppailukerrat sujuivat Petterin kanssa ihan mukavasti ja yhdeltä ratsastuskerralta me saatiin muistoksi lähemmäs 2000 kuvaa. Samalla kerralla mä pääsin kokeilemaan uusia varusteitani ja ennen kaikkea uusia saappaitani, jotka hankin vanhojen saappaiden jäätyä hieman pieniksi. Elokuun lopussa mä pääsin tustustumaan Petterin kanssa myös kokonaan uuteen lajiin, ratsastuspilatekseen. Pilates-tunti oli melko käyntipainotteinen ja siksi mun istuntavirheet eivät oikein tulleet esiin ja saaneet korjausta, mutta vaihteeksi oli hauskaa käydä hieman erilaisella tunnilla.


Syyskuu

Mun syyskuuhun mahtui paljon kisoja ja muita kisoihin liittyviä juttuja. Aivan kuun alussa me käytiin Petterin kanssa Stall Sandbackenin estekisoista, joista tuloksena kaksi ihan hyvää rataa: toinen rata puhtaasti ja toiselta harmillinen pudotus uusinnan viimeisellä esteellä. Syyskuussa mun piti päästä estekisoihin myös Pandalla, mutta Laakson kisat jouduttiin perumaan. Silloin pitkä valmistautuminen tuntui menneen hukkaan ja kuun lopussa mä teinkin päätöksen pitää hieman taukoa kilpailemisesta, koska se ei tuntunut enää yhtä hauskalta kuin aiemmin vaan enemmänkin pelkältä rasitteelta. Ennen tekemääni päätöstä ehdin kuitenkin käymään Fireboylla koulukisoissa, jotka eivät olleet järin suuri menestys. Rataan mahtui muutama selkeä rike eikä me tosiaankaan ylletty ruusukesijoille.

Tavalliset ratsastustunnit ja itsenäiset tuuppailukerrat Petterillä tuntuivat sujuvan syyskuussa tosi hyvin, mikä myös vahvisti mun ajatustani siitä, että haluaisin keskittyä jatkossa enemmän itse ratsastustunteihin ja kehittymiseen kuin pelkästään tuleviin kilpailuihin. Erityisesti yksi lauantaiaamun tunti Pandalla sujui aivan älyttömän hyvin, sillä tunnin pitänyt sijainen osasi antaa mulle todella hyviä neuvoja Pandan ratsastamiseen ja mä sain ratsastettua Pandan tunnin aikana varmasti paremmaksi kuin koskaan. Syyskuuhun mahttui myös kouluun liittyviä onnistumisia, sillä ylioppilaskirjoitukset sujuivat multa onneksi todella hyvin.


Lokakuu

Lokakuun alkuun mahtui hieman epäonnea Petterin kanssa, sillä ponilla todettiin kaviopaise samana aamuna kun meidän piti lähteä Kiloon estekisoihin. Estekisareissu jäikin meiltä sitten väliin, mutta onneksi sentään Tiiti ja Texas pääsivät edustamaan meidän tiimiä. Kaviopaiseen takia mä jouduin jättämään muutaman vuokrauskerran tietysti väliin, mutta lokakuun lopussa mä pääsin jo hyppäämään Petterillä. Samana päivänä mä sain hypätä myös Kentillä, mikä olikin aivan ihanaa - kokeneella estehevosella hyppääminen on kyllä mahtavaa, kun mikään tehtävä tai korkeus ei ole ratsulle ongelma.

Mun ratsastusharrastukseni koki myös pienen muutoksen lokakuussa, kun mä päätin vaihtaa lauantain tunneilta maanantai-illan ryhmään. Päätös osoittautui hyvin nopeasti todella onnistuneeksi ja mä olen niin viihtynyt kuin kehittynytkin uudessa ryhmässä, mutta ihan helppoa päätöksen tekeminen ei ollut vaan se osoittautui mulle yllättävän rankaksi jutuksi. Lokakuussa oli tietysti myös syysloma, josta mä vietin osan Itä-Suomessa sukulaisten luona ja Kolin kansallismaisemia ihailemassa.


Marraskuu

Marraskuun alussa mä sain osallistua uuden ratsastusryhmäni syyskurssille, mikä tarkoitti tehokasta kouluratsastusviikonloppua Havannalla. Koulukurssin jälkeen me mentiin useampi maanantai putkeen puomeja, ja koska mä pääsin menemään myös puomitunnit Havannalla, nousi tamma ehdottomasti yhdeksi mun suosikiksi Tapiolasta. Oikeastaan kaikki marraskuun ratsastustunnit tuntuivat olevan todella onnistuneita ja kun meni useamman tunnin putkeen samalla hevosella, oppi sitä ratsastamaan paremmin.

Petterillä mä ratsastin marraskuussa ihan normaalisti, mutta Petterin lisäksi mä pääsin menemään paljon myös Kentillä sekä kerran Repellä, sillä Annan tiputtua maastossa ja loukattua olkapäänsä hevoset tarvitsivat liikuttajia. Kentällä tuuppailun lisäksi mä pääsin ratsastamaan Kentillä tallin pikkujouluissa. Pikkujouluissa ohjelmassa oli edellisen vuoden tapaan ensin pieni leikkimielinen kilpailu ja hevosten koristeleminen jouluisiksi sekä myöhemmin rentoa illanviettoa. Hyvällä porukalla vietetty päivä oli taas todella hauska ja erityisesti pikkujoulut toivat mukanaan ihanasti joulufiilistä!


Joulukuu

Marraskuun tapaan mä pääsin myös joulukuussa ratsastamaan tavallista enemmän, kun sain liikuttaa Repeä ja Kenttiä sen lisäksi, että kävin normaalisti Tapiolassa tunneilla ja ratsastin Petterillä. Joulukuussa kelit olivat kuitenkin harmillisen vaihtelevat, ja huonojen kelien sattuessa varsinkin kengättömän Petterin kanssa ratsastukset jäivät monena viikkona pelkkään köpöttelyyn. Onneksi kuukauteen mahtui paljon myös kelien puolesta hyviä ratsastuksia, sillä ratsut tuntuivat erityisen kivoilta joka viikko.

Tapiolan ratsastuskoulun osalta mun joulukuuhun mahtui paljon perinteitä: joulumyyjäiset itsenäisyyspäivänä, leikkejä kauden viimeisellä ratsastustunnilla ja jouluaattoaamun katrilli. Joululomalla mä tein myös töitä tallilla, joten koko kuun aikana hevosentuoksuisia päiviä kertyi todella paljon. Tallille kulkemista helpotti kuitenkin ajokortti, jonka mä sain heti 18-vuotissynttäripäiväni aamuna. Joulukuussa mä ehdin ratsastaa Tapiolassa useammallakin eri hevosella, mutta ehdottomasti eniten tuli mentyä reippaalla Fireboylla.

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Erikoispostaus: Vuosi 2017, osa 1

Perinteiseen tapaan vuoden viimeisenä päivänä olisi aika kurkistaa kuluneeseen vuoteen. Tässä erikoispostauksessa mä kerron kuvakollaasien ja tekstipätkien avulla mun vuodesta 2017. Tämän päivän postauksessa kuvia ja tekstiä on tammikuulta kesäkuuhun, ja huomenna vuorossa olisi loput kuusi kuukautta. Mutta sen pidemmittä puheitta olisikin sitten aika siirtyä katsomaan, mitä mä puuhailin viime vuonna erityisesti heppojen kanssa ja mitä esimerkiksi täällä blogissa nähtiin kuluneen vuoden aikana!


Tammikuu

Vuosi 2017 alkoi mun osalta todella hyvin, sillä mä olin joululomalla perheeni kanssa matkalla Yhdysvalloissa. Meidän kaksiviikkoinen matka Atlantin toiselle puolelle onnistui ihan älyttömän hyvin ja oli mitä mahtavin startti vuodelle. Erityisen kivaa tammikuussa oli myös se, että mä pääsin ratsastamaan lempparillani Fireboylla melkein kaikki tunnit Tapiolassa - usean Fireboy-tunnin lisäksi mä menin vain yhden koulutunnin Pandalla ja yhden estetunnin mulle hieman vieraammalla Judeniczilla. Loppukuusta ahkera treenaaminen Fireboyn kanssa palkittiin koulukisavoitolla.

Petterin osalta tammikuuhun mahtui paljon perustreenejä. Kelit olivat yllättävän hyvät ja mä pääsin ottamaan laukkaakin melkein joka viikko. Ainoastaan kuun viimeisenä päivänä oli niin liukasta, etten mä pystynyt laukkaamaan Petterillä enkä Kentillä, jolla pääsin yllättäen menemään.


Helmikuu

Helmikuu alkoi esteratsastuksen merkeissä, kun Tapiolassa järjestettiin heti koulukisojen perään estekisat. Mä ehdin hyppäämään Pandalla vain kerran ennen kisoja, mihin nähden kisat sujuivat yllättävän hyvin: me saatiin yksi kauden harvoista tuplanollista! Pandan lisäksi mä pääsin ratsastamaan Tapiolassa mm. Havannalla, Fireboylla ja pitkästä aikaa Cinnamonilla, joiden kanssa tunnit sujuivat melko vaihtelevasti.

Helmikuussa kaikkein tärkein tapahtuma taisi kuitenkin olla vanhojentanssit. Mun osalta wanhat olivat todella onnistuneet ja ehdottomasti yksi lukion parhaista kokemuksista! Kahden prinsessapäivän jälkeen mulla alkoi tietenkin hiihtoloma, jolloin mä ehdin käymään Petterillä useamman kerran. Helmikuun lopussa kelit alkoivat kuitenkin huonontua eikä ratsastukset olleet yhtä monipuolisia kuin kuun alussa, jolloin mä sain kerran myös ratsastuskuvia Petteristä.


Maaliskuu

Maaliskuun alussa mulla oli kevään ensimmäinen estevalmennus, joka sujui Pandan kanssa oikein hyvin. Estejuttujen jälkeen mun oli taas aika suunnata katse kouluratsastukseen, sillä Tapiolassa järjestettiin poikkeuksellisesti helpon C:n ja B:n lisäksi myös helppo A. Maaliskuussa mä ratsastinkin elämäni ensimmäisen helppo A -tasoisen radan Fireboylla ja vaikka noista kisoista ei irronnutkaan meille sijoitusta, oli rata ihan onnistunut ja tietysti erittäin tärkeä kokemus.

Alkukuun onnistuneiden ratsastuksien jälkeen mä jouduin kohtaamaan enemmän haasteita ja epäonnistuneita ratsastuksia. Maaliskuussa mä menin nimittäin useamman tunnin itselleni haastavalla Cinnamon-ponilla eikä mulle tutummat Panda ja Fireboykaan päästäneet mua ihan helpolla lauantain aamutunneilla. Jopa Petteri tarjosi maaliskuussa yllättäviä haasteita: kuun alussa mä sain kokea ponin todellisen possuilupäivän ja seuraavilla viikoilla me jouduttiin käymään kädenvääntöä asetuksista. Maaliskuuhun mahtui onneksi myös yksi reipas maastolenkki Petterin kanssa sekä lumien osittain ehdittyä sulaa ensimmäiset ratsastukset hiekkapohjalla!


Huhtikuu

Huhtikuu oli mulle melkoisen tapahtumarikasta aikaa ja kuukausi alkoikin heti kahdella valmennuksella: hieman epäonnisella estevalmennuksella ja huomattavasti paremmin onnistuneella kouluvalmennuksella Pandan kanssa. Huhtikuun puolessa välissä mä matkustin perheeni kanssa viikoksi Leville ja urheiluloma laskettelun ja hiihdon parissa oli taas yksi vuoden kohokohdista. Ennen matkaani Lappiin mä ehdin käymään maastossa Kentillä ja kuvaamaan siitä videopostauksenkin, mutta matkan jälkeen ohjelmassa oli vielä kivempaa ja harvinaisempaa herkkua Petterin tallilla, nimittäin estetunti! Huhtikuinen estetunti oli mulle kevään ensimmäinen Petterillä ja sujui ihan mukavasti.

Kuun loppuun mahtui hyppäämistä myös Tapiolassa, sillä silloin päästiin kisaamaan perinteisesti kiertävästä Junioripokaalista. Ennen Junnupokaalia mä ehdin hyppäämään Pandalla vain kerran, mutta estetunti oli todella onnistunut ja mä lähdin kisoihin hyvällä fiiliksellä, minkä takia surkea kisamenestys olikin pettymys. Panda oli kisoissa tavallista haastavammalla tuulella ja kieltoja nähtiin niin verryttelyssä kuin radallakin. Kevään hyppäämiset eivät kuitenkaan jääneet Junnupokaaliin ja mulla olikin heti kisojen jälkeen torstaina estetunti, joka aloitti mun viikoittaiset, ulkopuolisiin kisoihin valmistavat estetunnit.

Huhtikuun loppuun mahtui myös kevään toinen kouluvalmennus, jossa mä pääsin menemään pitkästä aikaa kangilla ja joka ei sen takia ihan hirveän hyvin multa ja Fireboylta sujunutkaan, sekä tavallinen koulutunti Pandalla, jonka kanssa sujui jopa niin hyvin, että mä pääsin ratsastamaan elämäni ensimmäiset alkeelliset sarjavaihdot. Ihan kuun lopussa Petterin tallilla järjestettiin vielä kevättalkoot sekä pisteenmetsästyksenä toteutetut naamiaiskisat. Mä pääsin hyppäämään Kentillä ensimmäistä kertaa ja viikonloppu mahtavan talliporukan kanssa oli kaiken kaikkiaan ihan älyttömän hauska.


Toukokuu

Toukokuu oli mulle oikea kisakuukausi ja heti kuun ensimmäisenä päivänä mä olinkin Petterin kanssa vappukisoissa Gobbackassa. Kentin kanssa tallin omissa kisoissa kokeiltu poliisiasu sai käyttöä myös Petterin kanssa eikä puhdas ratakaan ollut hassumpi tulos. Estekisojen jälkeen mä keskityin loppukuun kouluratsastukseen, sillä toukokuussa mä pääsin Petterin kanssa myös koulukisoihin. Snettansin koulukisat eivät olleet meidän osalta maailman onnistuneimmat, mutta eivät toisaalta täysin epäonnistuneetkaan.

Toukokuun alkupuolella mä ehdin myös viettämään pitkän viikonlopun kaverieni kanssa Kööpenhaminassa ja matka oli kaikin puolin ihan älyttömän onnistunut. Ihanan matkan jälkeen mun olikin hyvä keskittyä Kynnarin estekisareissuun, sillä ennen helatorstaita mulla ehti olla useampi estetunti ja kevään viimeinen estevalmennuskin Pandan kanssa. Kaikki hyppykerrat sujuivat ihan mukavasti, mutta erityisen tyytyväinen mä olen itse kisapäivään. Panda oli ulkokentällä hypätessä aivan ihanan tuntuinen ja päivän tulos oli meille todella hyvä: 60 cm puhtaasti ja 80 cm yhdellä kiellolla perusradalle.

Kisojen lisäksi toukokuuhun mahtui tietysti myös Hevoset Kaivarissa -tapahtuma, jossa mä itse vietin koko lauantain. Kaivarissa oli todella hauskaa ja koko tapahtuma oli mun mielestä todella onnistunut. Luonnollisesti toukokuuhun mahtui kuitenkin myös epäonnistumisia - niistä isoimpana varmasti viimeinen kouluvalmennus Pandalla.


Kesäkuu

Mun osalta kesäkuu alkoi töiden merkeissä, sillä mä olin kesäloman alusta juhannukseen asti töissä kesäkerhossa, joka järjestettiin Petterin tallilla. Kesäkuussa mä vietin Petterin tallilla huomattavasti tavallista enemmän aikaa ja pääsin sen takia myös ratsastamaan useammin. Petterin kanssa ratsastukset olivat kesäkuussa pitkälti kuitenkin todella rentoja, sillä työpäivien jälkeen mä jaksoin yleensä ratsastaa vain rennosti ilman satulaa eikä Petterikään ollut ihan parhaimmillaan laukkaamisen tuntuessa monena päivänä tavallista haastavammalta. Petterin lisäksi mä pääsin kesäkuun alussa ratsastamaan itselleni todella haastavalla Repellä, jolla olin mennyt vain yhden epäonnisen kerran aiemmin.

Kesäkuun alussa mä pääsin yllättäen menemään myös rakkaalla hoitoponillani Vaniljalla, jonka kanssa tunti hipoikin täydellisyyttä. Sen sijaan koulukisat Fireboyn kanssa olisivat voineet radan tasaisuuden suhteen sujua paremminkin, vaikka kisoista irtosikin sininen ruusuke kotiin viemisiksi. Koulukisojen jälkeen mulla oli jäljellä enää kaksi ratsastustuntia ja kevään toinen kisareissu Kynnarin tallille ennen kauden päättymistä ja hevosten siirtymistä kesälaitumelle. Mun kausi loppuikin hyvin Panda-painotteisesti, mutta se ei haitannut mitään, sillä lopetus oli oikein onnistunut. Estetunti ja nyyttärit viimeisenä torstai-iltana sujuivat hauskoissa tunnelmissa hyvällä porukalla ja kisat Siuntiossa olivat onnistuneet - me päästiin etenemään kasikympissä puhtaasti aina uusinnan viimeiselle esteelle asti.

Tapiolan kauden päätyttyä mulla oli paljon ratsastuksia Petterin tallilla, sillä kesäkuun viimeisellä viikolla Anna lähti reissuun ja mä pääsin ratsastamaan Kentillä useamman päivän putkeen. Ratsastukset Kentin kanssa sujuivat oikein hyvin ja yhtenä päivänä me käytiin myös maastoilemassa kunnolla. Kaiken kaikkiaan kesäkuu olikin todella monipuolinen mun ratsujen suhteen, sillä mä ehdin ratsastamaan yhteensä kahdeksalla eri hepalla.

lauantai 30. joulukuuta 2017

Ei onneksi ihan villi

Mulla oli tänään rästitunti Tapiolassa, ja mä sain aamun tunnille ratsuksi Fireboyn. Nyt joulukuussa mä olenkin mennyt Fireboylla yllättävän paljon, mutta se on ollut vain tosi kiva juttu, sillä ponihan on yksi mun lemppareistani. Tällä viikolla se on ollut kuitenkin hieman haastava, minkä takia mä tiesin, ettei edessä olisi ihan helppo tunti. Alkukäyntien jälkeen me verryteltiin käynnissä melko pitkään ja vaikka käynti ei ole ihan Fireboyn vahvin askellaji varsinkaan heti tunnin alussa, sujuivat temponmuutokset ja pohkeenväistöt käynnissä ihan hyvin.




Ravissa me siirryttiin sitten verryttelemään kolmikaarisella ja muutaman kierroksen jälkeen me lisättiin tehtävään myös voltit kaarteiden sisään. Verryttelytehtävän tarkoituksena oli saada hevoset kunnolla asettumaan ja taipumaan, mistä oli Fireboyllekin paljon hyötyä. Poni oli ollut edellisenä päivänä ilmeisesti todella vahva ja jäykkä edestä, sillä opettaja piti tärkeänä, että mä sain jumpattua ponia kunnolla molempiin suuntiin. Alkuun Fireboy olikin vähän jäykkä, mutta se vertyi kyllä todella nopeasti, ja jo muutaman kierroksen jälkeen asetukset löytyivät helposti molempiin suuntiin. Volttien jälkeen mä sain olla tarkkana, ettei Fireboy lähtenyt lisäämään raviaan kohti seuraavaa kaarretta, mutta muuten poni pysyi onneksi mukavan rauhallisessa tahdissa.

Laukkaverryttely alkoi ihan super hyvin, kun Fireboy pysyi rentona ja rauhallisena useamman kierroksen ajan. Laukka ei kuitenkaan säilynyt aivan yhtä hienona ja lyhyenä koko verryttelyn ajan, sillä loppua kohden pidentymään lähti sekä ponin muoto että itse laukkakin. Missään vaiheessa poni ei kuitenkaan kaahaillut tai tuntunut samalla tavalla liian reippaalta ja yli-innokkaalta kuin jouluaattona ja tapaninpäivänä, joten koko verryttelyssä oli ehdottomasti paljon hyvääkin.




Lopputunnista me työstettiin hevosia ihan vain pääty-ympyröillä ravissa ja laukassa. Ravissa mä jouduin tekemään ihan älyttömästi puolipidätteitä, jotta sain tahdin pysymään tasaisena, mutta silti ravityöskentely tuntui onnistuvan laukkatyöskentelyä paremmin. Alkuun laukka taisi olla hieman ponnetonta, sillä kun Fireboy alkoi laukata vauhdikkaammin, kommentoi opettaja laukan näyttävän paremmalta. Ihan viimeiset laukkapätkät jäivät kuitenkin kaikkein kehnoimmiksi, sillä jotenkin Fireboy pääsi leviämään ihan kokonaan. Siihen syyksi voidaan epäillä sekä mun että ponin väsymistä, sillä Fireboy oli kuitenkin tehnyt hyvin töitä koko tunnin ja kun minäkään en ollut enää ihan energisimmilläni, oli mun vaikea puristaa ponista viimeisiä mehuja irti. Loppuraveissa Fireboy tuntui kuitenkin todella rennolta ja rauhalliselta, joten tunnin voi todeta menneen kaiken kaikkiaan oikein hyvin.



perjantai 29. joulukuuta 2017

Jouluponi Petteri

Joulukuun ensimmäiset päivät olivat aivan ihanan lumisia ja silloin me saatiinkin otettua ihania joulukuvia ponien kanssa. Mä sain nämä joulukuvat itselleni kuitenkin vasta ihan vähän aikaa sitten, minkä takia ajattelin, että voisin lisätä nämä kuvitukseksi vuoden viimeiseen Petteri-postaukseen. Eilisestä tallipäivästä ei kuitenkaan ole paljoa kerrottavaa, sillä maa oli oikeastaan ihan kaikkialta - tallin pihasta, tarhoista, kentältä, pelloilta ja maastoista - niin jäinen, etten mä voinut ratsastaa kengättömällä Petterillä ollenkaan. Kentin kanssa mä pystyin käymään käyntimaastossa, mutta Petterin kanssa päivän liikutus jäi muutamaan pellolla taluteltuun kierrokseen. Suloisia joulukuvia mä en kuitenkaan halunnut jättää julkaisematta, joten tämä postaus onkin nyt pelkästään joulutunnelmaan palaava kuvapostaus.








torstai 28. joulukuuta 2017

Blogi hiljenee

1. tammikuuta vuonna 2013 minä aloitin blogiharrastukseni ja perustin tämän blogin, Nelijalkaiset ystäväni. Mä aloitin bloggaamisen silloin, kun blogit olivat aivan pinnalla ja joka toinen tuntui kirjoittavan blogia. Mulle blogin perustaminen ei kuitenkaan ollut missään nimessä massan seuraamista tai jotain, mitä pitäisi tehdä vain, koska muutkin. Myöskään suosio tai julkisuus eivät ole  koskaan olleet mua bloggaamiseen motivoivia juttuja. Mä olen pitänyt blogia, koska olen tykännyt kirjoittaa, ottaa valokuvia ja analysoida omia ratsastuksiani. Viiden vuoden ajan bloggaaminen on ollut mulle tärkeä harrastus, jonka parissa mä olen oppinut uutta ja saanut toteuttaa itseäni. Mä olen nauttinut bloggaamisesta ja musta on ollut ihanaa pystyä yhdistämään tärkeitä ja mieluisia asioita: ratsastus, eläimet, kirjoittaminen, valokuvaaminen. Viime aikoina bloggaaminen ei ole kuitenkaan tuntunut enää yhtä kivalta kuin aiemmin, minkä takia mä olen päättänyt lopettaa bloggaamisen ensi vuoden alusta.

Postauksen kuvituksena toimivat kaikki blogissa esillä olleet bannerit vanhimmasta uusimpaan.


Suurin syy siihen, miksi mun mielestä on parasta antaa blogin nyt hiljentyä, on tuoreiden kuvien saamisen hankaluus. Mä saan nykyään todella harvoin kuvia ratsastuksestani ja tiedän, ettei asia tule muuttumaan ainakaan lähitulevaisuudessa. Mun mielestä hyvään hevosblogiin kuuluvat hyvälaatuiset ja tuoreet (ratsastus)kuvat, minkä takia mä en ole voinut olla blogiini tyytyväinen enää pitkään aikaan. Mä olen kuitenkin halunnut kirjoittaa ratsastuksista, sillä kirjoittamisesta mä kuitenkin pidän, mutta ihan viime aikoina mä olen huomannut kirjoittamisenkin tympivän, kun uusia, postauksen aiheeseen liittyviä kuvia ei vain ole.

Vaikka mä olenkin aina kirjoittanut blogia ihan omasta tahdostani ja pitkälti vain itselleni, sillä ratsastuksien analysoimisesta ja vanhojen kirjoitusten ja kuvien katsomisesta on ollut mulle paljon iloa ja hyötyä, on myös blogin kommenttien ja kävijämäärien lasku laskenut mun intoani blogata. Kommenttien vähäisyyttä mä en ole pitänyt mitenkään erikoisena juttuna, sillä hevosblogien kommenttimäärät ovat laskeneet nyt todella suurissa ja suosituissakin blogeissa, minkä lisäksi musta on ihan ymmärrettävää, että jos viikosta toiseen esillä on vain vanhoja aiheeseen liittymättömiä kuvia, kommenttiakaan ei jaksa kirjoittaa. Kuitenkin kun mäkin olen kokenut sen vaiheen, kun jokaiseen postaukseen tuli useampi kommentti ja vuorovaikutus edes pienessä mittakaavassa lukijoiden kanssa oli mahdollista, tuntuu kirjoittaminen nykyään välillä vähän hassulta, kun palautetta postauksista ei ole edes odotettavissa.




Toisaalta mä kyllä tiedän, että mulla on myös innokkaita ja ahkeria lukijoita ja juuri he ovatkin syy siihen, miksi mä olen jo useamman kuukauden jaksanut kirjoitella postauksia kommenttien vähyydestä huolimatta. Blogin tilastoista mä olen seurannut, että joka päivä blogissa vierailee vähintään sata henkilöä ja tutuilta olen kuullut heidän lukeneen mun postauksia ja jopa tykänneen niistä. Mä olen ihan älyttömän kiitollinen jokaiselle, joka on jaksanut seurailla mun elämääni ja ratsastusharrastustani tämän blogin kautta - tuskin mä olisin blogannut viittä vuotta näin ahkerasti, ellen olisi tiennyt, että postauksia oikeasti luetaan mielenkiinnolla. Mä olen ollut siitä todella onnekas, että tämän blogin lukijakunta on aina ollut todella positiivinen ja ystävällinen, ja ihana palaute on saanut mut usein hymyilemään.



Mä toivon, että mun elämässä tulee vielä tilanne, jolloin innostun bloggaamisesta uudelleen ja se myös kannattaa esimerkiksi sen puolesta, että mulla on mahdollisuus saada säännöllisesti uutta kuva- tai videomateriaalia. Nyt on kuitenkin mun aikani siirtyä syrjään blogimaailmasta ja suunnata kohti muita juttuja. Bloggaaminen on todella paljon aikaa vievä harrastus, ja mä tiedän, ettei mun opiskeluntäyteisessä keväässä ole yhtään ylimääräistä aikaa. Mä olen ihan älyttömän iloinen ja ylpeä siitä, että olen viiden vuoden aikana kirjoittanut lähemmäs 900 postausta, mutta mä myös tiedän, etten halua käyttää jatkossa yhtä paljon aikaa blogin kirjoittamiseen kuin siihen on aiemmin kulunut.

Hyvä vaihtoehto olisi varmasti hidastaa postaustahtia ja kirjoittaa esimerkiksi pari kertaa kuussa, jos on tapahtunut jotain erityistä tai mä olen saanut uusia kuvia. Sitä mä harkitsen vielä vakavasti ja voikin olla, että mä jatkan kirjoittelua vielä silloin tällöin, sillä sen mä tiedän varmaksi, etten mä aio poistaa tätä blogia kokonaan. Mä kuitenkin tunnen itseni ja tiedän olevani todella vahvasti joko-tai-ihminen. Se on näkynyt myös tässä blogissa vahvasti, sillä mä olen aina ajatellut, että bloggaan joko kunnolla ja kirjoitan joka ikisestä ratsastuksestani tai en bloggaa ollenkaan. Mua itseä ei motivoi kirjoitella vain silloin tällöin, vaan mun mielestä jutut, joihin on ryhtynyt, pitää hoitaa täysillä. Varmasti juuri tarkkaan luonteeseeni onkin liittynyt se, että olen myös halunnut kirjoittaa postauksia tämän vuoden loppuun asti, vaikka päätös blogin hiljentymisestä on ollut melko varmana mun mielessäni jo pidempään. Mä olen ikään kuin halunnut saattaa tämän blogivuoden loppuun ja sitä kautta antaa mun blogiharrastukselle arvokkaan päätöksen. Tämän postauksen jälkeen täällä blogissa nähdään vielä postaukset vuoden viimeisistä ratsastuksista, kooste kuluneesta vuodesta sekä joulukuun lempparien esittely ennen lopullista hiljentymistä.



Mä en kuitenkaan aio kadota some-maailmasta kokonaan vaan esimerkiksi instagramissa mä ajattelin aktivoitua samalla, kun hiljennyn täällä blogissa. Instagramista mut löytää käyttäjänimellä @heidijaponit, ja mun olisi tosiaan tarkoitus alkaa päivittämään kuulumisia sinne aiempaa ahkerammin. Vaikka mun kevääni tuleekin olemaan todella rankka ylppäreiden ja pääsykokeiden takia, aion mä jatkaa ratsastusta normaaliin tapaan useamman kerran viikossa, joten päivitettävää luulisi riittävän samalla tapaa kuin aiemmin tänne blogiin. Instagramissa uusien kuvien puutekaan ei ole yhtä iso ongelma kuin täällä blogissa, koska siellä yksittäinen puhelimella otettu kuvakin on usein ihan riittävä.



Nelijalkaiset ystäväni -blogi kiittää ja kumartaa - viiden mahtavan vuoden jälkeen on aika siirtyä uusien juttujen pariin ♥

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Joulupyhien kuulumisia

Koska todellisen heppatytön joulu ei olisi mitään ilman hevosia, on munkin viime päiviin kuulunut paljon heppailua. Aattona mä osallistuin perinteiseen joulukatrilliin Fireboylla, joulupäivänä olin niin ikään perinteisesti töissä tallilla ja tapaninpäivänä sain ratsastaa itsenäisesti Fireboyn ja Pandan. Joululoman heppailut eivät tietenkään lopu tähän, sillä luvassa on ratsastuksia sekä Tapiolassa että Petterin talilla ja muutama työpäiväkin. Mä olen nimittäin luvannut tehdä joululomalla useamman tallivuoron Tapiolassa, sillä lomalla mulla on hyvin aikaa ja samalla tulee tienattua rahaa sopivasti kevään estevalmennuksia varten.

Postauksen kuvituksena toimivat joulukuun alussa otetut ihanat talvikuvat Kentistä. Mä sain nämä kuvat itselleni vasta nyt, joten ratsastuskerrasta, josta nämä on otettu, mä olen kertonut jo jossain aiemmassa postauksessa.



Jouluaattoaamun katrilliin mä osallistuin tänä vuonna jo seitsemättä kertaa. Mä olen ollut mukana sekä sennujen että junnujen katrillissa vähän osallistujamäärien mukaan, mutta tällä kertaa mä uskalsin ilmoittautua senioriryhmään erikseen lupaa kysymättä: vaikka mä taidankin olla virallisesti juniori vielä tämän vuoden loppuun, tuntui ihan oikeutetulta osallistua sennuryhmään, kun pystyin mm. ajamaan tallille itse autolla eikä mun tarvinnut pyytää kyytiä. Mä taisin kuitenkin olla katrilliin osallistuneista ratsastajista pienin, sillä sain ratsukseni ryhmän ainoan ponin. Fireboy on kuitenkin sen verran reipas, että se pysyi katrillissa hyvin mukana ja selkeästi enemmän joutui harppomaan meidän parina toiminut Cyranus.

Kokonaisuudessaan aattoaamun katrilli sujui todella hyvin. Fireboy tuntui todella innokkaalta ja sitä sai olla hidastamassa vähän väliä, mutta poni käyttäytyi silti todella nätisti. Muutenkin vaikka Fireboy osaa olla melko vauhdikas, on sillä kiva ratsastaa katrillia. Ponin vauhtia pystyy säätelemään ihanan hyvin ja mun mielestä me pysyttiinkin koko ajan todella hyvin Cyrren rinnalla. Ainoastaan laukassa Fireboyn vauhdikkuus tuntui menevän vähän yli enkä mä ehtinyt keskittymään siihen, kohdattiinko me Cyrre aina pääty-ympyrän avoimella sivulla, sillä ihan riittävästi tekemistä oli jo siinä, että mä sain Fireboyn pysymään edellä laukanneen Petzin perässä. Kaiken kaikkiaan ratsastus aattoaamun katrillissa ja oli ihan super hauskaa ja perinteinen jouluratsastus oli mitä ihanin aloitus yhdelle vuoden parhaista päivistä.




Myös tapaninpäivänä ratsastukset sujuivat melko vauhdikkaissa tunnelmissa. Aamun kahdesta ratsusta mä menin ensimmäisenä Fireboyn ja poni oli kyllä melkoisen innokas heti alusta asti. Fireboyn kanssa mä työskentelin paljon kolmikaarisella kiemurauralla, sillä mä halusin saada ponin kunnolla läpi molempiin suuntiin. Vasemmalle Tulipoika oli alussa selvästi jäykempi kuin oikealle, mutta kaarevilla teillä jumppailu sai ponin vertymään todella nopeasti. Välikäyntien jälkeen mun oli tarkoitus jatkaa työskentelyä kolmikaarisella, mutta siirtymisien ja laukanvaihtojen avulla vaikeustasoa lisäten. Mä en kuitenkaan ehtinyt tekemään kuin muutaman vaihdon, sillä Fireboy alkoi kuumua laukkatehtävistä nopeasti. Sen takia mä jouduinkin ratsastamaan hetken aikaa kolmikaarisilla pelkkää harjoitusravia ja kun poni tuntui rauhoittuneen, otin mä laukkaa pääty-ympyrällä. Ympyrällä Fireboy pysyi koko ajan mukavan hitaassa laukassa, joten lopulta mä pääsin lopettamaan ratsastuksen ainakin melko rauhallisella ponilla.



Pandan kanssa mä aloitin itsenäisen ratsastuksen ihan super rennosti, sillä halusin hevosen olevan kunnolla vertynyt ennen kuin aloin vaatia siltä enemmän. Ratsastuksen alussa mä pidin ohjat ihan kevyellä tuntumalla ja ratsastin kevyessä ravissa pääty-ympyröitä ja lävistäjiä ainoastaan pienesti asettaen. Laukkaa mä otin myös aluksi ihan pehmeällä tuntumalla ja vasta välikäyntien jälkeen pyysin Pandaa kokoamaan itseään enemmän. Huolellisen verryttelyn jälkeen hevonen tuntui rennolta ja se uskalsi pyöristyä tuntumaa vasten purematta kuitenkaan kovasti kiinni. Ravissa selkeästi helpompi suunta oli oikea, kun taas laukka tuntui pyörivän molempiin suuntiin mukavasti. Laukkaa mä otinkin melko paljon, sillä harjoitusravin mä halusin jättää lyhyisiin, onnistuneisiin pätkiin. Laukan jälkeen Panda tuntui vielä loppuraveissakin oikein mukavalta, joten oikeastaan voisi sanoa, että ratsastus oli odotettua onnistuneempi!